En halua vertasi
En tarvitse pelastajaa.
Et majaa rauhaisaa voi siluuni rakentaa.
Ei mitään uskoa, ei yhtään toivoa.
Sydänta synkkää ette ikinä haavoita.
Tämä veri katkera läpi arpien teille vuotaa.
Vittuun ikuinen elämä, en kaipaa teidän valtakuntaa.

En tahdo tuntea armoasi.
En tahdo nähdä silmiäsi, vapahtaja!
En tahdo kuula valheitasi.
Et koskaan sinäkään tuntenut tuskaani.
Ei rakkauta, ei elämää, en ole orjasi koskaan.
Ei täällä minulle ole rauhaa, mutta vittuako sitä kaipaan…
Jo kerran kauan sitten hämärään murruin.

Olet minulle kuollut niinkuin kaikki päällä maan.
Olet tyhjä, tuhkaa… en kuulu sinun mätänevään lihaan.
Et opettanut totuutta ja vihaa.
Ja autuas rauha luvattu alla kylmän mullan.

Christianity the world
Spread desease
Infects you from the birth

Lord of the weak
Lord of lies
Lord Jesus Christ

Glorified and idolized,
But we know the truth
Son of a whore
Not so innocent,
Not so pure
With lies of the holy one,
He used the poor
To create an army of fools,
An empire built on worship
Bow only to him,
Or your soul will be
Condemned and eternally
Tortured in the prugatory
The promised saviour,
Truly a cruel tyrann

We who stood above
The feeble minded
Realised the agony to come
If the path lead
To this glory destruction
Was our only choice

Guided by our inner voice
He trusted us and didn’t realize
That the world treachery was
Carved in our hearts

Nail him on the cross
Crusifie, crusifie, crusifie

A cross,
A crown of thorns
And four nails…
Was all we needed
To end his dream

We had released the world
From the false prophet

Father, Son and the Holy Ghost
Where are you know?
See the holy cross rust,
Your churches turn to dust
Smell your rotting God
Prepare to be blessed
By the new Lord
Jesus Christ Massacre

Hulluutta, sairautta kantaen
näen hänet polkujaan
kulkevan.
Jottuja herrastaan kertoen,
avainta taivaaseen tarjoen.
Väärään paikkaan
maailmaan olet sainaasi
saapunut saattemaan.
Täällä ei jalansijaa
sinulle tarjota.
täältä et löydä itsellesi kotia.
Vaikka kuinka paljon sitä
haluatkaan on turha
toiveitå elättää.
Vaikka uskot tasa
arvoon ja elämään.
Et täältä sitä koskaan saa.

Olen vahva,
hylkään valheet nuo.
Joilla tilaa
Jeesus Kristurkselle toin.
Mikä sai minut sitä
paskaa levyttä mään?
Sitä samaa paskaa
jolla kirkko rahastaa.

Hulluus ja sairaus
on kadonnut.
Vusi ihminen hänestä
on syntynyt.
Voimaa mahtavaa
kantavan näen hänet
polkujaan kulkevan.

Katso menneeseen valon lapsi,
katso ja kavahda.
Aika on muokkautuna
käsiemme kautta.
Mennyt lunastettava ja
tervehoys joka kaikaa suomen
saloilla, metsissä tuhannen
vuoden takaa, on oleva
tyrannianne kuolinhuuto.

Minä vihaan jatkuvaa, ikuisesti
toistuvaa, aina niin turhauttevaa
jumalan sanaa.
minä vihaan teitä jotka
kertoo vain että jumala
on se joka pelastaa.
Minua on alkanut jo aikaa
sitten vittuttamaan, silti vihani
kasvaa ja jatkuu vaan.
Mikä tämän jatkuvan,
loputtomiin kestävän vihan
puuskan voisi sammuttaa?
minun järkeni pelastakaa ja
omat henkenne samalla
säästäkää!

Minä vihaa teitä jotka kumartaa
jumalaa, joka aina
armahtaa.
Minä en armahda, en anna
anteeksi, en kuuntele
sanaannejota aina kylvätte.
Minä en vaikene, en edes
valehtele, mikä teistä tuntuu
niin helpolta, joka on niin
alhaista, minkä vol tehdä
tilanteessa kuin tilanteessa.
teidän sääliminen
on hukkaan menevää aikaa.
Milloin tämä kaikki päättyy,
milloin voitonlaulumme
vihdoin raikaa?
minä olen vittuuntunut!

Minun järkeni pelastakaa ja
omat henkenne samatta
säästäkää vihdoin ja viimein
homanne lopettakaa.
Älkää enää koskaan tulko
minulle mitään sanomaan.
Ei ikinä… Teitä elämääni.

Kuuletko tuskan tuulessa?
Kuuletko valitusta vainoden,
kuinka itse taivas, maa häpäistynä huutavat?
Mikä oli oikeutenne, pyysimmekö valoanne?

Katso nyt kerran kaunista
maata ristin raiskaamana!

Volkokristuksen tahrimana…
Mutta yhä muistissamme viha
kiehuu raivoamana.
Mikä oli oikeutenne,
pyysimmekö kristustanne?
Kristinmies,
nyt kasvosi kohota
taivaisiin ja huuda!
Sillä kun vanhan miehen
raivo nousee,
ei laske enää milloinkaan.
Me emme teitä käännyttämään käy,
vaan surmaamaan…

Niin heikko tuo hahmo yksin
oleva.
Niin yksin kaikista muista.
Elämä on yhtä haluttomuutta,
pian lennät kohti jotain
aivan uutta.
Ei taakse jää mitään
muistettavaa.
Ei mitään mukaan otettevaa.
Sisällä hänen viimein
en liekki palaa.
Pian hän poistuu,
jota ei salaa…

Ei ristin sielua. Ei valoa pimyteen.
Ei ilon hiventä. Ei tietoa hyvästä.
Kuunvalo kalpea, silmiä polttavan
hohtava.
Tieni on loppuun kohtaava.
Ei ristin sielua.